Työpaikan turvallisuus rakentuu monien asioiden yhteensovittamisesta, mutta ennen kaikkea se on kokonaisuus, jossa korostuu työyhteisössä yhteensovitut toimintavat ja turvallisuuskulttuuri.
Jokaisella pitäisi olla oikeus turvalliseen työympäristöön ja saada työskennellä turvallisesti. Tämä lause on varmasti kaikille itsestään selvää, mutta sen käytännön toteuttaminen voi ollakin kinkkisempi juttu. Yhtenä vaihtoehtona on tilata työpaikalle AVEKKI-kouluttaja ja pohtia erilaisia toimintamalleja, joilla turvallisuutta lisätään.
AVEKKI-turvallisuuskoulutuksessa pääpaino on laatia turvallisuudesta työpaikalle yhteiset säännöt ja ymmärrys, johon sitoutuvat työyhteisön mukana esimies- ja johtotaso. Yhteinen sopiminen on tärkeää, jotta työntekijä tietää, miten toimia silloinkin, kun on yksin vuorossa tai tulee eteen uusia yllättäviä tilanteita tms. Tällöin työntekijän ei tarvitse arvuutella millä tavalla toimii, vaan tietää yhteisten sopimuksen säännöt, jotka tukevat hänen ratkaisujaan erilaisissa tilanteissa.
Esimerkkinä voi olla vaikkapa lääkkeenjakotilanne, jossa asiakas vaatii lääkkeitä ennen sovittua aikaa. Kun työyhteisö on tehnyt yhteisen sopimuksen tästä, voi työntekijä ikään kuin nojata tähän sopimukseen. Tällöin päätöksenteko ei myöskään tuota hänelle ylimääräistä stressiä ja/tai hätää, koska tietää miten toimia. Turvallisuusriskejä syntyy nimittäin juuri tällaisissa pienissä arjen hetkissä. Työntekijöitä koetellaan yllättävän monissa tilanteissa, jolloin hänelle saattaa nousta epäröinnin tunteita, aristeluakin voinko toimia niin kuin on sovittu vai pitäisikö nyt tämän kerran joustaa ja antaa myöten. Nämä pienet hetket ovat niitä kohtia, joissa yhteisten sääntöjen noudattaminen on tärkeää, koska ne horjuttavat kokonaisuutta. On nimittäin mahdollista, että yhden työntekijän joustaminen johtaa seuraavan työntekijän kohdalla uhkaavaan tilanteeseen, jopa mahdolliseen aggression kohteeksi joutumiseen. Tämän vuoksi pelisäännöt ovat turvallisuuden luomisessa yksi tärkeimmistä kulmakivistä.
Yhteisten sääntöjen noudattaminen on myös asiakkaiden turvallisuudelle tärkeää. Sääntöjen horjuttamisen takana on usein asiakkaiden oman sairauden, riippuvuuksien tms. tuoma häiriökäyttäytyminen, jossa he tarvitsevat apua ja tukea. Henkilöstön johdonmukainen käyttäytyminen tukee asiakkaiden kuntoutumista ja tuo myös heidän tilanteeseen turvallisuutta. Ajan myötä asiakkaat alkavat myös itse noudattaa (ja luottaa) yhteisesti sovittuihin sääntöihin.
AVEKISSA uskotaan johdonmukaiseen toimintaan; kun kaikki toimivat samalla tavalla, niin tästä syntyy johdonmukainen käyttäytyminen, joka auttaa myös asiakkaita parhaiten.
AVEKKI-koulutuksessa tuodaan myös näkyville, mikä kaikki voidaan määritellä aggressiiviseksi käyttäytymiseksi. Työyhteisöjen määritelmien mukaan näissä on sekä henkilökohtaisia että eri palveluntuottajilla hyvin erilaisia näkemyksiä. Aggressiivisen käyttäytymisen arviointi tuottaakin AVEKKI-koulutuksissa ehkä eniten hämmennystä. Mikä on aggressiivista käyttäytymistä kenenkin näkökulmasta, onkin kaikille pohdittavaksi tarkoitettu aihe!
AVEKKI-koulutuksessa luokitellaan työpaikalla esiintyvä aggressiivinen käyttäytyminen erilaisilla värikoodeilla (vihreä-keltainen-punainen). Luokittelun tarkoituksena on tuoda näkyville oman työpaikan väkivallan uhka ja käyttäytyminen sekä saada työyhteisölle yhtenäinen käsitys erilaisiin tilanteisiin ja niissä toimimiseen. Hämmennystä usein herättääkin se, että se mikä on koettu “normaaliksi työhön kuuluvaksi”, luokittelun lopputuloksena se onkin vakavinta luokkaa. Työntekijät saattavat “ymmärtää ja sietää” asiakkaasta kohdistuvaa käyttäytymistä yllättävän paljon ja menevät tässä helposti ikään kuin asiakkaan diagnoosin taakse. Kuvaavaa on, että aggression kohteena oleminen sattuu yhtä paljon, riippumatta siitä millainen diagnoosi asiakkaalla on.
Työyhteisöissä tuleekin yksikkökohtaisesti päättää, mikä on puuttumiskynnys, oli se sitten fyysinen tai muu aggressiivinen käyttäytyminen. Kun määrittely tehdään yhteisesti, niin tällöin myös asioihin suhtaudutaan samalla tavalla. Ja taas muistutetaan, että tähän tulee kaikkien sitoutua. Työyhteisössä tulee tehdä myös vara- ja hätäsuunnitelmat ja harjoitella näitä riittävän usein, jolloin ne tulevat muistista käyttöön yllättävissä tilanteissa. On nimittäin tutkittu, että jos työntekijöillä on muistijälkiä vaikkapa väkivallan kohtaamisen harjoitteluista, niin näitä on helpompi käyttää. Valmis sabluuna muistissa auttaa myös tilanteissa, joissa muutoin henkilö menisi jumiin tai nousisi omat vaikeat kokemukset pintaan.
AVEKKI-koulutuksessa puhutaankin sopeuttavista tunteista, jotka ottavat vallan henkilöstä, jolloin oma kokemus aiheuttaa tilanteen, jossa ei pystykään toimimaan ammatillisesti. Esille saattavat nousta tunteita, jotka käskevät taistella, paeta tai lamaantua. Tunnetilan nousu vaikeuttaa ammatillista valmiutta, siksi väkivallan uhan tilanteita tulee harjoitella. Tällöin ei pääse vaarantamaa omaa, muiden työntekijöiden tai asiakkaan turvallisuutta. Työntekijöiden oman tulkinnat, työkokemus, elämänhistoria, erilaiset turvallisuuskoulutukset vaikuttavat työntekijöiden käyttäytymiseen, myös väkivallan uhan ja kohteen tilanteissa. Siksi näistä olisi hyvä puhua yhdessä.
Omaan itseensä ja erilaisiin heijastuksiin työelämän ja oman elämänhistorian kokemuksista voi tutustua myös Identiteettivalmennuksissa. Tämäkin tukee osaltaan sekä psyykkistä että fyysistä turvallisuutta työpaikalla. Identiteettivalmennuksista voi kysäistä kollegaltani Ritva Leijalalta!
AVEKKI ei kilpaile turvallisuusnäkökulmissa tai fyysisissä harjoitteissa muiden turvallisuuskoulutusten kanssa, jokaisella on oma paikkansa. AVEKKI on yksi tapa harjoitella turvallisuutta työpaikoilla. Pääasia kuitenkin on, että niillä työpaikoilla, joissa on edes uhka väkivallan esiintymiselle, työntekijät saisivat jonkin turvallisuuskoulutuksen.
AVEKKI-sana muodostuu kirjaimista: Aggressio, Vuorovaikutus, Ennaltaehkäisy ja hallinta, Koulutus, Kehittäminen, Integrointi. Samalla tämä on tiivistys koulutuksen sisällöstä.
Turvallisuusterveisin
Kimmo Pahkala